"Ihmiset näkevät minut tavallisena opiskelijana, tyttönä jolla on temperamenttinen luonne ja jolla on syömishäiriö, Samantha Wood'ina. Mutta ihmiset ovat sokeita, ainakin minun suhteen. Minä olen oikeasti Samantha Wood - tai Sammi kuten veljeni kutsuvat minua - oikea ja tappava ihmiskissa. Joten nyt kannattaa juosta sillä kynteni ovat terävät."

 


You Wont Bring me down part. 2
 
 
"Mitä hittoa!", huudahdin. Kaikki katsoivat minua, veljeni Scott, Nicolas, toinen veljeni Paul, kolmas veljeni Brody, Tyler, neljäs veljeni Matt, viides veljeni Ben, Keith ja Dale. Ikävä kyllä myös Kenny ja isäni. 
Mitä he odottivat minulta? Että tietäisin kaiken? Että pelastaisin päivän? Mitä? Olisi mieli tehnyt huutaa, mutta mitä järkeä? Halusin auttaa Sarahia mutten voinut.  
Yritin esittää yhtä rentoa mutten voinut. Miksi he eivät tehneet mitään? 
"Yrittäkää edes!", huusin ja kaikki alkoivat nauraa. Mitä hittoa? Kuulin kun joku asteli keittiöön. Katsoin taakseni. 
  Sarah. Mitä hittoa. Naurua... Sarah... Puhelu... Kaksi ynnä yksi on... Pila. Ei hitto, miksi? 
"Hei Sarah", sanoin kulkien hänen ohi suoraan ulkoa metsään. 
  Se on niin hassu juttu, että minun täytyi suunnilleen raahata itseni kotiin ja he pilailevat kustannuksellani. Ei kiitos. 
  Jos muuttaisin itseni kissaksi, he voisivat yhteydessä mieleni kanssa. Joten ei. Jos pysyisin ihmisenä he tulisivat puhumaan. Ei. Jos olisin ärsyttävä ja vihainen, nousisin autoon ja lähtisin. Mutta kun palaisin saisin kuulla aikamoisia letkautuksia kuinka herkkä olen. Isältä, Kennyltä ja muilta. Jos olisin säälittävä välttelisin heitä. 
Katselin ympärilleni. Yritin löytää vastausta. Puut seisoivat tyyninä, liikkutumattomina. Maa oli kuiva ja sammaleinen. Heiniä tupsotti siellä täällä, kukkien seassa.  Ahaa kukat! 
Nappasin pari ja kävelin talon takapihalle. Siellä oli keinu ja pieni tekolampi. Katsoin ikkunoita. Tunsin katseen itsessäni. En katsonut kuka seurasi minua. Olisin nähnyt sen helposti ikkunoista, mutten oikeasti välittänyt. Kävelin talon kauimmalle nurkalle. Kiipesin kukkakoristetikkaiden kautta ikkunastani sisään. Jos en olisi niin ketterä, en olisi onnistunut. 
Oli loppusuunnitelmani aika. Otin vaatteeni ja kenkäni pois. Kävelin vaatekaapilleni. Oli kapinan aika. Laitoin päälleni kevyet, revityt farkut ja limen värisen t-paidan. Ravistin kiharoita hiuksiani. Sitten nappasin mustat mokkasaappaani joissa oli 5 senttimetrin korot. Kaikki tässä talossa inhosi korkokenkiä. Luukuun ottamatta paria henkilöä. Nappasin laukkuni ja käveli käytävään. En hiipinyt. En pitänyt oikeastaan ääntäkään. En halunnut olla huomaamaton tai kauhean huomattu. 
Kävelin kohti ala-kertaa. Käytävä oli kuin minun taistelutanner. Olin aseeton, minulla oli vain asenteeni. Olin voittamaton. Kukaan ei voinut pysäyttää minua!
Ovi edessäni avautui. Pysähdyin. Se siitä sitten... Sarah astui ovesta. Hän kääntyi hämmentyneenä minua kohti. 
"Hei Sarah", sanoin antaen hänelle poskipusun ja lähdin. Tyylikästä. Yrittäkää parastanne koska Sammi on tulessa!
Kävelin portaat alas. Kävelin keittiön ohi jossa oli vieläkin porukkaa. Astuin ulko-ovesta. Olin lähellä. Suunnitelma oli sujunut hyvin. Tähän asti. 
Kuulin askeleita takaani. Haistoin ilmaa. Nicolas. Otin avaimet laukustani ja avasin auton oven. Sitten heitin laukun takapenkille. Askeleet lähenivät. 
"Hei Nic", sanoin iloisena kääntyessäni ympäri Nicolasia kohti. 
"Minne olet menossa?", Nicolas kysyi hymyillen sharmikasta hymyään. Uskon että kaikki naiset pitivät hänestä koska hänen vaalean siniset silmänsä olivat kirkkaat kuin pilvetön taivas. Ja hänellä oli söpö hymy. 
"Pizzalle", huudahdin iloisena. "Haluatko tulla mukaan?"
"Tottakai", Nicolas sanoi hymyillen. Hän istuutui etupenkille. Käynnistin auton ja lähdin pihasta ennenkuin Kenny alkaisi kieltää Nicolasia lähtemästä.

"Hei kulta, otetaan uudestaan", sanoin Nicolasille kun ajoimme pimeään pihaan. Olimme olleet ulkona pimeän tuloon saakka, vaikka ihmiskissoille ei ikinä ollut liian pimeää. Nauroimme. 
Nousin autosta ja horjahdin. Nicolas tarttui minusta kiinni jotten kaatuisi. Sitten hän tarttui kädestäni. 
Oliko nämä treffit? Ei. Kyllä? 
Kävelimme kohti taloa. Nicolas pysähtyi oven eteen. Tiesin tuon katseen. Kumarruin häntä kohti. Veri suorastaan kiehui suonissani. En saisi seurustella isäni alaisen kanssa. Mutta, entäs Kenny? Olin ollut hänen kanssaan, joten hitto. Miksei?
Kumarruin hänen tasolleen ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Sitten hän suuteli minua. 
Pian ovi avautui edessämme. Irrottauduimme toisistamme ja katsoimme kuka oli keskeyttänyt meidät. 
Isäni, Kenny ja veljeni Ben. 
Voi hitto...
 
 
~By Love La Oops~
PS. Sorry, aikas lyhyt.