Dancing Death Part 1.

 

 

"Minä aina uskoin johonkin asioihin mihin ajatteluun muut eivät käyttäneet edes sekuntiakaan. Uskoin että ihminen syntyy uudelleen, ei välttämättä ihmisenä mutta ehkä jonakin muuna. En kertonut sitä kenellekään sillä he pitivät minua jo valmiiksi hulluna ja outona. Mutta onko outoa jos ei elä niin kuin muut? Ei kuuntele nykymusiikkia vaan 80- ja 90-luvun hittejä?

Jos ei pukeudu niin kuin muut tai ei kulje muuten muodissa?

Entä jos haluaa syödä makeisten sijasta hedelmiä? Tai jos on kasvissyöjä? Jos ei välitä kaloreista tai ei halua olla anorektikko?

Tai jos on lopettanut lukion ja alkanut luoda uraa tanssijana?

No hullun ja oudon leiman olin saanut, kun en ollut samanlainen kun kaikki muut.

En kulkenut massassa.

Minä oikeastaan vähän ajan päästä pidin siitä että olin muka vähän outo.

Olin tosiaankin outo, tiesin suuren salaisuuden jota en ollut kertonut kellekään, jota en voinut jakaa.

Nimittäin tiesin vampyyreistä.

Työskentelin vampyyriklubilla, mutta kukaan ei oikeasti tiennyt että se oli täynnä vampyyrejä, vain vampyyrit tiesivät sen. Tosin harvoin ihmiset siellä kävivät.

Ja minulla oli myös muitakin ongelmia. Joitakin mitä en aluksi huomannut, ongelmia jotka olivat näkymättömiä. Kun joku ei sano asioita suoraan elää valheessa ja petoksessa. Ongelmat johtuivat perheestäni. Emme olleet kauhean läheisiä. Se ei ollut minun ongelmani.

Vaan se että olin elänyt ”omissa maailmoissani” niin että en huomannut yhtä asiaa…”

 

 

Että kaikki olikin yhtä isoa valhetta.

 

1. Lady Marmelade

 

Antaisin sieluni että edes tulisi pienen pieni tuulenpuuska. Miamissa oli 27 astetta lämmintä ja pilvetön taivas, niin kuin aina.

 

Kävelin rannalta kotiin. Ashlee kulki samaa matkaa kun minä, hän asui lähellä taloani mutta hän kumminkin oli tulossa koulusta. Hän esitti että se ei ollut epäreilua että minä sain lopettaa lukion kesken mutta hän ei, hän halusi olla paras.

Ashlee pomppi vieressäni innoissaan hymyillen. Se ei ollut outoa, hän aina hymyili mutta tänään hän hymyili ilosta. Hänen ilmeensä oli yleensä sellainen Sarah Jessica Parker -tekohymy. Mutta ei tänään. Se oli melkein ihme.

 

"Mikä sinua vaivaa?" kysyin mahdollisimman tavallisesti.

Ashleen vaaleanpunainen mekko hulmusi kun hän liikkui. Joskus hän muistutti liikaakin Two man and half- ohjelman Kandia, josta en erityisemmin pitänyt.

 

"Ei mikään. Sain vain rahaa äidiltä joten ajattelin mennä shoppailemaan, tuletko mukaan?" hän kysyi innosta vapisten. Juuri tuo lause muistutti minua taas miten lapsellinen hän oli, minä ansaitsin rahani kun taas hän sai rahaa äidiltään.

Mutta lähtisin silti. En kumminkaan halunnut pilata hänen iloaan sanomalla että oli liian kuuma ja sitä paitsi minulla olisi tanssitreenit.

"Joo", vastasin. Hän hymyili itsekseen.

 

"Mutta lähdetään illalla, jooko?" kysyin ehkä liian nopeasti.

"Okei", hän vastasi katsoen minua oudosti. Hän kääntyi pihatielleen ilosta täynnä.

Lähdin jatkamaan matkaa kotiin kantaen rantalaukkuani. Oma kotini oli aivan lähellä, vain neljä taloa edempänä. Minulla oli hiukan kiire tanssiklubille jossa olin töissä, olin joutunut ottamaan töistä vapaata jotta saisin edes pienen rusketuksen.

 

Kotona oli hiljaista, aivan liian hiljaista. Laitoin valot päälle. Silloin koirani Donna tuli lelu suussa vastaan. Donna oli rodultaan beagle, hänen kaulassaan oli panta joka oli punainen. Se oli hyvin suloinen koira, minun paras ystäväni. Olin kiintynyt Donnaan ehkä liikaakin.

Kävelin keittiöön ja Donna seurasi minua.

 

"Missä kaikki on?" kysyin hiljaa Donnalta.

"Etkö tiedä? No, onko sinulla nälkä?" mumisin koiralleni. Laskin sen maahan ja otin koiranruokakulhon. Laitoin siihen vähän raksuja ja vaihdoin veden. Donna jäi syömään ruokaansa. Otin rantalaukkuni ja juoksin huoneeseeni joka sijaitsi yläkerrassa. Sytytin valot ja tiputin laukkuni sängylle.

Missä kaikki on?, mietiskelin kun kampasin hiuksiani. Ne olivat ihan takussa.

Menin suihkuun. Vesi lämpeni ja lopulta se oli liian kuumaa joten otin pyyhkeen. Kuivasin itseni nopeasti ja harjasin pitkät mustat hiukseni. Menin lopulta huoneeseeni jossa Donna lepäsi. Se seurasi katseellaan jokaista liikettäni. Menin vaatekomerooni ja valitsin vaatteet, viininpunaisen topin ja mini farkkushortsit. Lopuksi etsin vielä pienen nahkatakkini. Harpoin kirjoitus pöydälleni katsomaan kelloa.

 

Kello oli vasta yksi. Olin tullut rannalta kotiin aikaisesti kun Ashlee oli soittanut minulle lintsaavansa koulusta pari tuntia. Donna lönkytteli luokseni ja haukahti. Katsoin Donnaa ja sanoin: ”En voi ottaa sinua mukaan vaikka kuinka haluaisit.”

 

Otin toisen laukkuni joka oli tekonahkaa, niin kuin takkini. Juoksin alas. Angelina oli tullut jo kotiin.

Kävelin suoraan keittiöön sanoakseni ”Heippa” ja sitten lähtisin moottoripyörälläni.

 

"Hei. Löysin ihania vaatteita!" Angelina hehkutti. Joskus unohdin että hän oli äitini, usko pois.

"Ai hei. Minun täytyy lähteä töihin, mutta näytäthän uusia vaatteita myöhemmin", sanoin tietäen että Angelina unohtaisi näyttää vaatteitaan. Ihan sama.

 

Täytyy myöntää että olin tyytyväinen elämääni vaikka minulla oli äiti joka ei oikeastaan välittänyt missä olin tai mitä olen tehnyt, isäpuoli jonka kanssa en puhunut, siskopuoli Nelly joka oli "suosittu" (ja todella lellitty) ja toinen siskoni, Avril. Minä ja Avril olimme aina yhdessä, paitsi kun hän oli koulussa tai kun minä olin töissä. Olimme aika erilaisia.

Olin lähtemässä ulos mutta kumminkin käännyin ja kysyin Angelinalta: "Missä Avril on?"

 

"Avril on ilmeisesti vielä koulussa," Angelina selitti. Sitten olohuoneesta kuului:

 

”X, tule käymään täällä minulla on asiaa.” Pöh, ei minua Nellyn jutut kiinnostanut.

 

Juuri silloin Avril astui ovesta sisään.

 

"Hei Christina," Avril sanoi, hän kuulosti hengästyneeltä.

 

"Hei," vastasin ja kuulin ärinää olohuoneesta.

"Minne olet menossa?" Avril kysyi. Vasta sitten tajusin katsoa kelloa, se oli lähes kaksi.

"Töihin ja olen melkein myöhässä. Täytyy mennä."

"X, mikä sinua vaivaa kun olet myöhässä?" Avril katsoi minua silmiin. Kohotin olkapäitäni ja häivyin.

"Allie," sanoi Nelly. Miksi minua kutsuttiin aina Allieksi vaikka oikea nimeni on Christina? Allie on toinen nimeni, ei ensimmäinen! Ehkä se oli parempi nimi kuin Christina.

 

"Niin?" mutisin Nellylle vihaisesti. Hän ei puhunut minulle yleensä, vain silloin kun hän tarvitsi jotakin.

 

"Saanko lainata huomenna sitä mustaa paitaa jossa on pinkkiä tekstiä?" Nelly kysyi samalla kun mutusti karkkeja. Yök! Vaahtokarkkeja. Nelly voisi lopettaa herkkujen syönnin. Tai edes alkaa kuntoilla. Ei hän ikuisesti laiha ole varsinkaan jos hän syö karkkia joka päivä. Mutta ihan sama.

 

"Mmm" vastasin hiljaa ja kävelin nopeasti ulos ja sieltä suoraan moottoripyörälleni.

 

”Voi ei, voi ei. Voihan…”, lausuin kun astuin klubin takaovesta sisään. Pelkäsin myöhästyväni, sillä vampyyrit olivat hyvin tarkkoja ajassa.

 

”Voi kultaseni. Mitä sinä teet täällä näin aikaisin?” kysyi vampyyri-maskeeraaja Kevin. Hän oli mukava ja täysin homo.

Katsoin häntä ihmeissäni, minähän melkein myöhästyin.

 

”Mitä?” kysyin Keviniltä laskien laukkuni meikki- ja hiuspöytäni päälle.

 

”Luulin että olisit pitkään rannalla”, Kevin sanoi astellen pöytäni luokse.

 

”Ei. Sain jo aika hyvän rusketuksen, katso vaikka” sanoin heilauttaen jalkaani. Hän iski minulle silmää ja minä nauroin.

 

”Wou! Möisin uusimmat kenkäni jotta saisin tuollaisen rusketuksen”, sanoi Trixie kävellen luoksemme. Hän oli aina kadehtinut minun rusketustani koska hän ei voinut itse ruskettua. Hän oli vampyyri.

 

Trixie ja Kevin olivat vähän niin kuin minun parhaita vampyyri ystäviä. Mutta emme olleet kovin läheisiä koska emme tavanneet klubin ulkopuolella.

”Onko sinulla ideoita uuteen esitykseen?” Kevin kysyi Trixieltä. Trixie pudisti päätään.

”Entäs Lisalla?” Kevin kysyi.

”Ei”, Trixie sanoi. Katsoin häntä ihmeissäni.

”Betty haluaa että uudistamme vanhaa numeroamme”, Trixie sanoi.

 

Kevin ja minä katsoimme toisiamme miettien.

”Lady Marmelade”, minä, Trixie ja Kevin sanoimme yhtä aikaa.

 

”Varaan Myan”, sanoin hetken hiljaisuuden jälkeen.

”Ei”, sanoi nainen takanamme. Me kolme käännyimme katsomaan taaksemme.

”Christina on Christina ja Trixie on Mya. Chanel on Pink. Teillä on taustatanssijat muttei enempää laulajia, eli lava on periaatteessa teidän. Muutoksia ei tule. Kevin hoitaa meikkauksen ja hiukset”, Betty sanoi. Betty oli esityksistä vastaava, ei kovin hauska tyyppi.

”Mutta entäs kun minulla on mustat hiukset? Ja Chanelilla ei ole pinkit hiukset”, mainitsin.

”Te saatte peruukit”, Betty sanoi. Bettyllä oli päällään pikkutakki, paita sen alla ja leveä lahkeiset housut.

Esitys olisi täyttä hulluutta! Miksi laittaa ihminen pääosaan? Ihmiset ovat kömpelömpiä ja… herkullisia. Säännöissähän lukee että 1. Täällä ei saa juoda tanssijoista tai henkilökunnasta ja 2. Täällä ei saa käyttää huumeita. Tosin toinen sääntö ei liittynyt asiaan mitenkään.

”Neiti Rose, minä tiedän säännöt varsin hyvin! Ja siksi valitsin ihmisen päätanssijaksi koska klubilla kävijät haluavat niin. Show on tänään joten ehdotan teidän aloittavan heti”, Betty sanoi tiukasti. ”Uskon että saatte ihmeitä aikaan”, Betty jatkoi rauhallisesti. Olin unohtanut että Betty osasi lukea ihmisten ajatuksia.

Betty ojensi Kevinille pussin jossa oli peruukkeja ja sitten hän poistui paikalta.

”Vau, meillä on töitä tehtävänä”, Trixie sanoi. Kevin käveli työpöydälleen ja alkoi suunnitella meikkejä ja asuja.

 

Chanel tuli luoksemme koreografia suunniteltuna.

Opimme esityksen helposti. Vanhaan koreografiaan ei ollut lisätty paljon uusia askeleita. Minua vain häiritsi olla huomion keskipisteenä.

 

Soitin Ashleelle etten voinutkaan lähteä, mutta hän ei vastannut. Joten jätin viestin vastaajaan.

”Kultaseni otatko kokista?”, Kevin kysyi.

 

”Sokeritonta?”, kysyin. Hän nyökkäsi ja heitti minulle pullon. Olin hermona. Ja pian kuuluikin Bettyn ääni joka sanoi: "Tanssijat lavalle!" Musikki pyöri ja tanssiaskeleeni pyörivät mielessäni.

Kaikki meni niin kuin pitikin, kunnes kumartaessani näin klubin taka-seinän edessä seisovan kaksi ihmistä jota vähiten halusin nähdä. Mies vilkutti minulle ja nainen taputti. Tunsin kuolevani - henkisesti.

~By Love La Oops~

PS. Lady Marmelade by. Christina Aguilera feat. P!nk, Lil Kim, Mya.