Dancing Death Part 2.

 

"Minä aina uskoin johonkin asioihin mihin ajatteluun muut eivät käyttäneet edes sekuntiakaan. Uskoin että ihminen syntyy uudelleen, ei välttämättä ihmisenä mutta ehkä jonakin muuna. En kertonut sitä kenellekään sillä he pitivät minua jo valmiiksi hulluna ja outona. Mutta onko outoa jos ei elä niin kuin muut? Ei kuuntele nykymusiikkia vaan 80- ja 90-luvun hittejä?

Jos ei pukeudu niin kuin muut tai ei kulje muuten muodissa?

Entä jos haluaa syödä makeisten sijasta hedelmiä? Tai jos on kasvissyöjä? Jos ei välitä kaloreista tai ei halua olla anorektikko?

Tai jos on lopettanut lukion ja alkanut luoda uraa tanssijana?

No hullun ja oudon leiman olin saanut, kun en ollut samanlainen kun kaikki muut.

En kulkenut massassa.

Minä oikeastaan vähän ajan päästä pidin siitä että olin muka vähän outo.

Olin tosiaankin outo, tiesin suuren salaisuuden jota en ollut kertonut kellekään, jota en voinut jakaa.

Nimittäin tiesin vampyyreistä.

Työskentelin vampyyriklubilla, mutta kukaan ei oikeasti tiennyt että se oli täynnä vampyyrejä, vain vampyyrit tiesivät sen. Tosin harvoin ihmiset siellä kävivät.

Ja minulla oli myös muitakin ongelmia. Joitakin mitä en aluksi huomannut, ongelmia jotka olivat näkymättömiä. Kun joku ei sano asioita suoraan elää valheessa ja petoksessa. Ongelmat johtuivat perheestäni. Emme olleet kauhean läheisiä. Se ei ollut minun ongelmani.

Vaan se että olin elänyt ”omissa maailmoissani” niin että en huomannut yhtä asiaa…”

 

Että kaikki olikin yhtä isoa valhetta.

 

2. You lost me

 

Mitä hittoa hän tekee täällä? Katsoin ympärilleni, pukuhuone oli lähes täynnä. Näin taustatanssijoita, klubin osakkaita, tanssijoiden kumppaneita ja stailesteja. Kukaan ei näyttänyt katsomaan minua. Mutta uskoin että joku tulisi kehumaan. Tai jotain.  Mutta mitä hittoa hän täällä tekee? Mitä hittoa Louis tekee täällä? Ajatukset kimpoilivat päässäni kuin ampiaiset pesässään.

"Christina! Hilaa se kaunis peppusi tänne!", Kevin kutsui. Vilkaisin vielä peiliin varmistaakseni näyttäväni hyvältä, enkä kauhealta sotkulta mitä tunsin olevani. Järkyttävän pitkä tekoripseni olivat paikoillaan samoin meikit, en ollut itkenyt. Itkeminen paikoillaan ei ole juttuni.  Sitten vielä katsoin asuani jonka vaihdoin esiintymispukuni tilalle käyttäen samalla aikaa rauhoittua. Asuuni kuului glitterinen toppi, pöyhkeä hame ja todella korkeat korot. Asujen hankkijamme oli todellakin -kaikissa muodoissa- räikeä. Hänet oli nimetty jonkun hyvin, hyvin säihkyvän shamppanjan mukaan. Hän rakasti kaikkia burleski-tyyppisiä asuja. Joten klubin mainekin on muuttunut aika burleskiseksi. Mutta silti esitykset joihin sisältyivät laulut, tanssiaskeleet ja asut olivat asiallisia. Pari klubin osakasta piti siitä huolen. Ja Red Moon-klubin omistajat pitivät huolen siitä että naisia ei väheksitty koska he olivat 'vain'  tanssijoita. Tasapuolisuus oli parhaimmillaan täällä. Jonka takia otin tämän työn. Ennen klubi oli vain 'Red Moon' mutta nyt se on 'Red Moon' säihkyvin kirjaimin. Osa vampyyreistä ei pitänyt muutoksesta,  mutta sitä  ei kysyttykään heiltä.

"Niin?" kysyin kun astelin mahdottoman huomaamattomasti Kevinin luokse. 

"Mennään bilettämään! Trixie ja Chanel ovat menneet jo", Kevin sanoi hymyillen. Joidenkin tanssijoiden työhön kuuluu 'bilettäminen', se oli hauskaa ja siitä sai kunnolliset ekstra-rahatkin. Minun työhöni kuului se, mutten juonut. Olinhan alaikäinen, vielä pari päivää. 

"Joo, lähdetään", sanoin. Kevin ja minä kävelimme kohti klubin sydäntä -joka ei todellakaan ollut kuollut niinkuin vampyyrien sydämmet- eli tanssilattiaa. Kevin ei ollut tanssija joten hänen työhönsä ei kuulunut tanssiminen yleisön joukossa. Hän vain teki sen huvin vuoksi. Ja kun hän pääsi tanssilattialle häntä ei saanut kirveelläkään pois. Tosin tässä tapauksessa, vaarnalla. Mutta minulla ei ollut mitään valittamista siinä että Kevin oli seuranani bilettämässä, sillä hän on pelastanut minut lukemattomilta iskuyrityksiltä -jotka tulivat tietenkin vampyyreiltä- esittämällä poikaystävääni. Iskuyrityksiä tuli pakostikin sillä minä tanssin yleensä pääosassa ja aika vähissä pukeissa. Olin suostunut tanssimaan pääosissa vain sillä ehdolla ettei minun tarvitsisi tanssia melkein alasti, eli 'pikkuhousuilla' ja topilla. 

Musiikki paukkui täysillä vetäen kaikkia tanssilattialle. DJ oli villinä, niinkuin aina. Astuimme tanssilattialle jossa kaikki tanssivat kuin viimeistä päivää. Trixie tuli seuraamme iloisena. Ilta oli tavallinen, pöydät olivat melkein täynnä ja baaritiskillä oli vampyyrejä jotka pitivät taukoa tanssimisesta. 

Pidimme hauskaa ja hetken unohdinkin Louisen. Kello lähestyi uhkaavasti puoli kahtatoista jolloin työni loppuisi. Olin periaatteessa laittomasti töissä joten minun täytyi lähteä ennen kahtatoista. Ja pian muistutin siitä Kevinille, hän oli harmissaan että minun täytyi lähteä. Hän olisi halunnut vielä tanssia tauotta mutta silti hän saattoi minut pukuhuoneeseen. Vaihdoin vaatteeni ripeästi. En ottanut edes meikkejä pois. Annoin suukon Kevinin poskelle, niinkuin joka päivä, tai no yö. Ja lähdin moottoripyörälleni. 

Käynnistin moottoripyöräni nopeasti ja lähdin ajamaan. Pelkäsin takanani olevaa varjoakin. Säikähdin pari kertaa, mutta onneksi pidin moottoripyörän hallinnassani. Kun käännyin kotikadulleni, tiellä, edessäni seisoi mies. Tiesin katsomattakin kuka se oli. Louis. Tiesin että jos en nyt pysähtyisi hän ei jättäisi minua rauhaan. Joten pysähdyin ja sammutin moottorin. Hän asteli lähemmäs minua. Nousin moottoripyörän selästä, otin kypärän pois ja ravistelin hiukseni vapaaksi. 

"Mitä sinä haluat minusta?", kysyin Louiselta. Louis oli aivan hiljaa. "Sano asiasi tai lähde", sanoin kovasti. Lempeät sanat ei nyt auttaisi. "Joten mitä sinä haluat?"

"Haluan sinut", Louis sanoi karhealla äänellä. Nuo sanat olisivat tehnyt minusta sulaa vahaa ennen. Niin ennen. Katsoin häntä kylmästi.

"Sinulla ei ole mitään oikeutta haluta minua enää", sanoin.  "Se oikeus meni silloin kun lähdit ja jätit minut. Sinulla ei ole mitään oikeutta vetää minut mukaan vampyyri-maailmaasi", sanoin kovempaan ääneen.

"Siksikö tanssit Red Moonissa? Jotta voisit esittää olevasi kovempi kuin olet, että kestät mitä vain", Louis vastasi tietäen menettäneensä mahdollisuutensa minuun.

"Olen kovempi kuin luulet minun olevan", sanoin laittaen kypärän päähän.

"Niin sinä väität", Louis sanoi. Käynnistin moottoripyörän ja sanoin Lousille:

"Sinä menetit minut." 

 

 

~By Love La Oops~